KUKA ON ADDIKTI?

Julkaistu 21.12.2016 - 303 päivää sitten

”Ainoa elämäntapa, jonka tunsimme”

”Emme päätyneet addikteiksi vapaaehtoisesti. Kärsimämme sairaus ilmenee epäsosiaalisesti, mikä tekee taudin huomaamisen, määrityksen ja hoidon vaikeaksi. Sairautemme eristi meidät ihmisistä paitsi silloin, kun olimme hankkimassa, käyttämässä tai keksimässä keinoja saada lisää. Suljimme itsemme ulkopuoliselta maailmalta vihamielisinä, katkerina, itsekeskeisinä ja omaa etua tavoittelevina. Mistä tahansa, mikä ei ollut tuttua, tuli outoa ja vaarallista. Maailmamme kutistui, ja eristäytymisestä tuli elämämme. Käytimme selvitäksemme hengissä. Se oli ainoa elämäntapa, jonka tunsimme.”  – Nimettömät Narkomaanit

Me lahtelaiset elämme työttömyyden, yksinäisyyden ja päihdeongelmien kyllästämässä kaupungissa. Liian monta kertaa olemme joutuneet näkemään, miten valtaisaa kärsimystä ihmisen särkyminen aiheuttaa. Viestini kuuluu, että yhdessä voimme suojella rakkaitamme.

Olemme tuomittuja häviämään huumeiden vastaisen taistelun (ESS 19.12.), jollemme kykene ymmärtämään ongelmaa: kohtaamaan huumeriippuvaiset rikollisten sijaan apuamme tarvitsevina ihmisinä. Kun päästämme irti tuomitsemisen ja rankaisemisen tarpeesta ymmärtäen niiden kielteisen merkityksen yhteiskunnallemme, olemme saavuttaneet käännekohdan. Päihdeongelmaa ei tule tarkastella käytetyn aineen kannalta, oli se sitten laillinen tai laiton, vaan etenevänä sairautena, joka hoitamattomana johtaa aina valtaisaan kärsimykseen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Meidän tulee tiedostaa, ettemme voi muuttaa addiktin emmekä addiktion luonnetta, mutta me voimme auttaa muuttamaan vanhan valheen ”kerran narkkari, aina narkkari” lisäämällä toipumisen saatavuutta. Kun kohtaamme päihdeongelmasta kärsivän, meidän tulee kertoa heille, ettei päihteetöntä elämää tarvitse pelätä.

Lahtelaiset voivat omistajaohjauksella vaikuttaa hyvinvointikuntayhtymässä niihin asioihin, jotka jäävät sivistystoimessa, nuorisopalveluissa, terveyden edistämisessä ja ehkäisevässä päihdetyössä tekemiemme toimien ulkopuolelle. Me voimme tehdä päätöksiä palveluketjujen yhtenäistämiseksi, parantaaksemme matalan kynnyksen osallistumisen mahdollisuuksia sekä kotiin vietävien palveluiden toteutumista, kehittääksemme ehkäisevän päihdetyön viestintää, varmistaaksemme kuntoutuspaikkojen riittävyyden sekä oikea-aikaisen hoitoonohjauksen, ja vaikuttaa siihen, ettei asiakasmaksujen taso tai maksuaikataulu muodostu esteeksi hoitoon hakeutumiselle.

Päihdehaittoja kannattaa tarkastella inhimillisen kärsimyksen lisäksi myös työllisyysasiana. Me tarvitsemme ratkaisumallin, jolla autamme työelämässä olevia päihteiden suurkuluttajia. Irtisanomisten ja lomautusten ollessa arkipäivää, vaatii palkansaajalta suurta rohkeutta myöntää avun tarve. Ymmärrän täysin, ettei monikaan ole tähän valmis. Onnistuneen päihde- ja työllisyyspolitiikan kannalta pidänkin erittäin tärkeänä sitä vuoropuhelua, jolla kuntayhtymän sosiaalipalvelut saadaan tehokkaaseen yhteistyöhön kaupunkimme työllisyyspalveluiden kanssa.

(artikkelikuva: Gisela Giardino)

nimmari

Teemu Häyrinen