PÄIHTYNYT LUONNOSTA – REPOVEDEN KANSALLISPUISTO 1/5

Julkaistu 18.05.2016 - 794 päivää sitten

Ajatuksiani Repoveden kansallispuistosta, osa 1/5

Uuden alku

Vappuun oli muutama yö aikaa. Olin vain reilua kuukautta aiemmin tehnyt päätöksen ja aloittanut päihteettömän elämän, niin kuin sen enemmistö meistä käsittää, joten suhtautumiseni kyseiseen työväen ja opiskelijoiden juhlaan täytyi tapahtua aiemmasta poikkeavalla tavalla. Aiemmat kokemukseni vapun vietosta keskellä urbaania ympäristöä oli asia, joka ei päätökseni jälkeen enää tulisi kyseeseen vaan minun oli keksittävä mielekästä tekemistä tilalle. Kuin kohtalon johdattamana minulle tarjoutui mahdollisuus nähdä ja kokea jotakin sellaista, josta olin salaa haaveillut jo pidemmän aikaa ja joka tulisi kenties muuttamaan lopullisesti osan ajattelustani ja elämästäni. Päätin tehdä elämäni ensimmäisen pitkän vaelluksen. En ollut koskaan aiemmin käynyt kansallispuistossa. Matkan taittaminen metsässä jalkaisin oli tähän mennessä keskittynyt lähinnä armeija-aikaan tai viime vuosien aikaiseen retkeilyyn Lapakiston luonnonsuojelualueella Lahdessa. Edessä olisi siis ensimmäinen todellinen vaellukseni metsässä ja vaikka olin asiasta innoissani, niin huomasin olevani asian suhteen hieman varautunut. Voisiko fyysisesti raskas patikointi antaa henkisen tyydytyksen?

Olen aina pitänyt oleskelusta luontoäidin hellässä huomassa. Kiinnostus tähän on tullut lähinnä kalastusharrastuksen myötä. Järvet ja vesistöt ovat minulle hyvin rakkaita elementtejä, mutta vedestä itsestään en pidä silloin, kun se tulee sateena taivaalta ja kastelee suojattoman märäksi. Missä on se nuorimies, joka suoritti varusmiespalveluksensa sissijoukoissa, jota sade ei juurikaan tuolloin haitannut. Tuon vuoden me miltei kirjaimellisesti vietimme teltassa ulkona – keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella – satoi tai paistoi. Nyt edellisen tilalla on mukavuudenhaluinen kaupunkilainen. Ehkä ikä tekee tehtävänsä tämänkin asian suhteen?

Päihteen valinta

Vaellusretken kohde varmistui sateen uhkan takia vasta hieman ennen lähtöä. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joko menisin tutustumaan Repoveden tai Päijänteen kansallispuistoon. Säätiedotus ja sadetutka antoi aikaisin aamulla ymmärtää, että matkani suuntautuisi Päijänteen kansallispuistoon. Päijänne sai kuitenkin jäädä, sillä viime hetken sääennusteet lupasivat lämpimämpää ilmaa ja vähemmän sadetta Repovedelle. Suuntasin siis Kouvolaan. Yleensä perehdyn huolellisesti matkakohteisiin, mutta tällä kertaa olin kuullut kokemuksia Repovedestä vain parilta ystävältäni. He kehuivat paikkaa kauniiksi, mutta myös vaikeakulkuiseksi. Koettavana olisi juurakoita, kivikoita, kallioita, vuoria, järviä ja vesistöjä sekä upea näköalatorni. Järven yli mentäisiin lossilla ja riippusiltaa pitkin. En ollut aiemmin kunnollista riippusiltaa kokenut, joten tämä asia sai minut entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, että Repovesi olisi juurikin se paikka, josta haluaisin aloittaa tutustumisen Etelä-Suomen kansallispuistoihin.

Auto starttasi Lahdesta vappuaattona kello 9:30. Päälleni laitoin teknisen aluskerraston, sateenkestävän ulkoilupuvun, jalkoihin vedenpitävät vaelluskengät, päähän pipon ja käsien suojaksi kynsikkäät. Reppuuni olin pakannut ylimääräisen paidan ja vaihtosukat, kahvipannun (nokipannu), taskulampun, tulentekovälineet ja vessapaperia. Ruokahuolto toteutui varaamalla riittävästi matkaan vettä ja runsasenergistä ruokaa, pääosin siis rasvaa ja proteiinia. Puukko ja kiikarit on hyvä varata matkaan, minulta jäivät molemmat uupumaan. Seuraavalla kerralla muistan pakata huolellisemmin. Kiikarit ovat oleelliset tunnistaessa eläimistöä. Matkaa Lahdesta Repovedelle kertyy noin 107 kilometriä. Autolla saapuessa voit valita kolmesta eri pysäköintialueesta. Valitseminen on suotavaa ainakin siinä tapauksessa, jos et halua retkeillä aluetta pitkän kaavan mukaan. Päätin valita Lapinsalmen, joka on alueen suosituin lähtöpaikka. En osannut etukäteen arvioida, kuinka pitkän matkan jaksan taivaltaa, joten halusin pelata varman päälle aloituspaikan ja sen lähialueen tarjoamien nähtävyyksien suhteen. Lapinsalmelta lähtiessä ensimmäisenä vastaan tulisi edellä mainitsemani riippusilta.

Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon väkeä oli saapunut alueelle viettämään vappuaattoa. Autoja oli parkkialueella nopeasti arvioiden kymmeniä. Hyvän valinnan olivat vapuksi tehneet, huomasin ajattelevani, kun tavaroita autosta keräsin. Jätin pohdinnat sikseen, nostin repun selkääni ja suuntasin kohti lähtöalueen porttia, jossa tutustuin turvallisuusohjeisiin ja eri reitteihin ennen vaellukseni alkua. Matkani pituus muodostui ennalta-arvaamattoman pitkäksi. Hyvä näin, sillä matkani varrelle osui paljon mielenkiintoista nähtävää. Onneksi ehdin autolle takaisin ennen pimeän tuloa.

Seuraavassa osassa matkani jatkuu..

Teemu Häyrinen