VESIJÄRVEN KALASTUSRAJOITUKSISTA – PUOLESTA JA VASTAAN

Julkaistu 08.06.2014 - 1807 päivää sitten

Kirjoitukseni on vastaus Etelä-Suomen Sanomien Lukijalta-sivulla (13.5.2014) olleeseen mielipidekirjoitukseen, jossa kritisoidaan Vesijärven kalastusrajoituksia. Tiina Tuomisen mielipidekirjoituksen pääset lukemaan seuraavan linkin takaa: http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/2014/05/13/mielipide-vesijarvi-tyhjennetty-arvokaloista

TAIMEN EI VIIHDY VESIJÄRVESSÄ

Mielipidekirjoituksessa kritisoidaan Vesijärven kalastusrajoituksia. Kirjoittajaa tympii alamittojen nosto, saalis- ja pyyntimäärät sekä lupien hinnat. 

Järvitaimenen alamitan nostaminen 60 senttimetriin ei ole Vesijärven kalastusalueen oma päätös, vaan valtakunnallinen, ja se koskee napapiirin eteläpuoleisia vesistöjä. Alamitan nostaminen on perusteltua, sillä järvitaimen luokitellaan Suomen vesistöissä uhanalaiseksi. Vastuullisen kalastajan tulee jättää pyytämättä uhanalaisia kalalajeja. Kirjoittaja on oikeassa, ettei taimen menesty järvessämme. Menestymiseen vaikuttaa oleellisesti kutupaikkojen puuttuminen, muut elinolot ja niiden huonontuminen. Ilmastonmuutos, ja järveen johdettava Kymijärven voimalaitoksen jäähdytysvesi nostavat järven lämpötilaa jatkossakin. Korkeampi lämpötila suosii ahvenkaloja, mutta se vaikeuttaa lohikalojen menestymistä. 

Kirjoittajan mielestä kalastusluvat maksavat liikaa suhteessa saalismääriin. Järvessä on kyllä kalaa, muttei taimenta. Jos kalastamisen keskittää muihin kalalajeihin, niin saalismäärät takuulla paranevat. 70 euron arvoinen vuosilupa on venekohtainen, eli kustannukset jakaantuvat koko venekunnan kesken. Henkilökohtainen kuuden vetovavan vuosilupa maksaa 40 euroa.

Vesijärven kalastusalue päätti kuluvalle vuodelle saaliskalojen määristä. Kolmen kalan rajoitus koskee taimenta, haukea sekä kuhaa. Kirjoittaja ei ymmärrä kolmen hauen pyyntirajoituksen tarpeellisuutta. Edellä mainitut kalalajit ovat kaikki petoja, jotka toimivat tärkeinä ja tehokkaina järven puhdistajina syöden vähempiarvoista kalaa. Asian tärkeys korostuu jatkossa entisestään, koska järven kunnossapidosta halutaan taloudellisista syistä leikata. Säästöjen hakeminen järven kunnossapidosta on lyhytnäköistä ja typerää toimintaa.

Kuhakannan vahvuus vaihtelee järvellämme suuresti, sillä poikastuotanto onnistuu hyvin vain harvoin; syytä epäonnistumiselle ei tiedetä. Sen takia onkin ensiarvoisen tärkeää pyrkiä turvaamaan isot emokalat liikakalastukselta. Tähän vaikutetaan helpoiten ja tehokkaimmin kalastusrajoituksia tiukentamalla. Ammattikalastajaa kuulee usein syytettävän kuhakannan romahtamisesta, vaikka mitään näyttöä tämän puolesta ei ole. Kuhakannan vahvistumista tukemaan on kuitenkin perusteltua menetellä niin, ettei ammattikalastajalle myönnetä kaupungin vesialueille lupaa petokalojen rysäpyyntiin.

Lahden Vihreät tiukempien kalastusrajoituksien kannalla

Lahden Vihreät ajoi ympäristölautakunnassa kalastusrajoituksia, joista kaupungin vesialueille saimme voimaan verkkomäärän rajoittamisen kahteen sekä silmäkoon noston yli 59 millimetriin – muualla Vesijärvellä se on suosituksena. Kuhalle suositellaan jatkossa käytettävän 50 senttimetrin alamittaa. Ehdotimme myös vapamäärän rajoitusta kuudesta alaspäin, mutta se ei mennyt läpi. Vaparajoituksien hylkäämistä kompensoidaan vapakalastajien kolmen petokalan vuorokausittaisella rajoituksella. Uusilla rajoituksilla vahvistetaan järven luonnollista kuhakantaa, jottei istutuksiin olisi jatkossa enää tarvetta. Olemme samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että kalastuksenvalvontaa tulee tehostaa. Uskomme vakaasti, että rajoituksilla turvataan tulevaisuuden tasaisemmat ja suurilukuisemmat petokalasaalit. 

Teemu Häyrinen